Tiedostamisen hetki (Takoja-Etusivu 1/2018)

Otto Scharmerin kehittämä, itsetietoisuutta ja kokonaisuuden tiedostamista luovasti inspiroiva U-teoria auttaa vapautumaan rajoittavista menneisyyden taakoista ja kulkemaan egosysteemeistä kohti ekosysteemejä.

Otto Scharmeriin viitattiin Antroposofisen liiton talviseminaarissakin, jossa edettiin mukanaolijoita aktiiviseen osallisuuteen herätellen uudenlaisella otteella. Siellä koin vaikuttavimman eurytmia­esityksen vuosikausiin. Näistä kaikista on kerrottu tässä lehdessä.

 

Kaksi vahvaa ja monilahjakasta naista ovat keskiössä kevään numerossamme.

Kersti Bergroth (1886–1975) oli ennen muuta suomalainen kirjailija; ensimmäinen romaani julkaistiin 1911, viimeinen 1970, ja senkin jälkeen hän julkaisi kaksi osaa muistelmiaan. Romaanien ohella Kersti Bergroth kirjoitti kolumneja, kuunnelmia, elokuvakäsikirjoituksia sekä nuorisokirjoja. Hän oli PEN-klubin jäsen ja matkusteli kirjailijain kokouksissa eri maissa suomalaisten kollegojensa kanssa.

Kersti Bergrothin kiinnostus antroposofiaan virisi hyvin intensiivisenä 1910- luvun puolivälissä ja jatkui koko hänen elämänsä. Hän oli aktiivisesti julkaisemassa Sininen kirja sekä Päiväkirja -kulttuurilehtiä, joissa oli paljon antroposofista sisältöä, ja hän kirjoitti säännöllisesti Antroposofia-lehteen. Päiväkirja-lehdellä oli heti alussa 2.500 tilaajaa, mikä on huomattava määrä. Bergroth oli Suomen antroposofisen liiton puheenjohtaja vuosina 1946–52.

Kersti Bergroth tunsi valtavan määrän aikansa vaikuttajia. Missä määrin antroposofia sai hänen myötään kasvot, sitä en tiedä. Joka tapauksessa hän puolusti antroposofiaa teologi Osmo Tiililän häikäilemättömiä hyökkäyksiä vastaan.

 

Ita Wegman (1876–1943) oli antroposofisesti suuntautuneen lääketieteen ja terveydenhoidon kehittäjiä yhdessä Rudolf Steinerin kanssa. Hänellä oli aluksi oma yksityisvastaanotto ja -klinikka, ja 1921 hän perusti Kliinis-Terapeuttisen Instituutin Arlesheimiin lähelle Antroposofisen seuran keskusta Goetheanumia.

Tarkoitus ei ollut perustaa kokonaan uutta lääketieteellistä suuntausta vaan laajentaa sen spektriä henkisestä tiedostamisesta käsin.

Takojan seuraava numero tulee olemaan antroposofisesti laajennetun lääketieteen, terapian ja terveydenhoidon teemanumero. Siinä myös jatkuu Ita Wegmanin elämän tarkastelu.

 

Hyvin ’moderni’ on Marko Kanasen artikkelissaan esittämä Sokrateen käsitys viisaudesta: se on jotakin, mikä syntyy ihmisten välillä. Hyvä elämä on sosiaalinen ilmiö. U-teoriaa sivuavia teemoja!

 

Johannes Kananen taas ottaa esille vaativan teeman, Rudolf Steinerin raamatuntulkinnan nykyajalle merkittävänä mahdollisuutena syventää kristinuskon keskeisten sisältöjen ymmärtämistä. Tämän Johannes tekee Steinerin esitelmäsarjasta ottamiensa esimerkkien avulla. – Olisiko jo aika, jolloin Steinerin esoteerisen kristillisyyden näkemykset voisivat saada laajempaa kaikupohjaa ihmisissä?

 

Atlantis-mannerta koskeva pohdinta jatkuu. Topias Aalto tutkiskelee, voisiko eläin- ja kasvilajien levinneisyydestä saada epäsuoria todisteita Atlantiksen olemassaolosta. Lähtökohtana on Ignatius Donnellyn kirja vuodelta 1882.

 

Jeremy Qvick jatkaa matkakertomustaan Kaliforniasta, jossa liikutaan niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Kyseessä on tietoisuustyöskentely, jossa ajattelu voi luopua ennalta asetetuista mielikuvista, vanhoista vastauksista ja persoonasta lähtevistä mielipiteistä, mieli voi ikään kuin kuoria yltään vanhat rakennustelineet itsen ja kohteen välistä. Tämä on äärimmäisen tärkeä asia, oikeastaan Steinerin antamien oheisharjoitusten ennakkoluulottomuutta koskevan osan laajentamista.

Miten erilainen maailma olisikaan, jos voisimme kohdata uuden aina vailla menneisyyden taakkaa! Puuttuuko meiltä mielenkiintoa maailmaan vai olemmeko itsetyytyväisyyden vankeja, kun tyydymme usein toistelemaan vanhaa sen sijaan, että olisimme muut huomioiden tilanteessa läsnä? – Joka tapauksessa Jeremyn antama esimerkki on rohkaiseva ja sitä kantaa elämänmyönteinen vire.

 

Kurjen biodynaamisella tilalla Vesilahdella on jouduttu käytännön pakostakin etsimään uudenlaista maan omistamisen tapaa, jossa maa olisi vähemmän kauppatavara. Ira Hellstén kertoo pähkinänkuoressa tilan tarinan, johon liittyy hankkeilla oleva säätiöittäminen ja joukkorahoituskampanja.

 

Tässä kevään Takojassamme on harvinaisen monta kirjaesittelyä, ja esiteltävät kirjatkin ovat mielenkiintoisia.

Kirjoista puheen ollen voi mainita, että Antroposofisen liiton julkaisemana ilmestyy Sirpa Honko-Linden uutena huolellisena suomennoksena Rudolf Steinerin perustava teos vuodelta 1904, Teosofia – johdatus maailman ja ihmisen yliaistiseen tiedostamiseen. Sen ihmisen olemusta käsittelevät luvut ovat äärettömän sisällökkäitä. Samoin voi vaikka ensimmäiseksi lukea henkisen tiedostamisen polkua käsittelevän merkittävän luvun. Seuraavassa siitä pieni ote.

”Jos ihminen jotakin maailman tosiasiaa lähestyessään tuo siihenastisesta elämästään heti valmiin mielipiteen, hän sulkee itsensä siltä rauhalliselta, kaikinpuoliselta vaikutukselta, jonka tosiasia voi herättää hänessä. Oppivan on joka hetki kyettävä tekemään itsestään täysin tyhjä astia, johon vieras maailma virtaa. Vain sellainen silmänräpäys, jolloin kaikki meistä lähtöisin olevat mielipiteet ja kritiikki vaikenevat, on tiedostamisen hetki. – – Sellaiseen suhtautumiseen vieraan maailman ilmennystä kohtaan kuuluu täysi sisäinen epäitsekkyys. Ihminen huomaa hämmästyttäviä asioita itsessään tutkiessaan, missä määrin hänellä on kyky suhtautua mainitulla tavalla. Jos tahtoo lähteä korkeamman tiedon polulle, on harjoiteltava sitä, että kykenee joka hetki vaientamaan itsensä omine ennakkoluuloineen. Ihmisen vaientuessa toinen voi virrata häneen. Vain pitkälle kehitetyssä epäitsekkäässä alttiudessa ihminen kykenee vastaanottamaan korkeampia henkisiä tosiasioita, jotka ympäröivät häntä kaikkialla.”

 

Mielenkiintoisesti Steiner käsittelee Teosofia-kirjassa muitakin henkisellä tiellä oleellisia kehitettäviä ominaisuuksia, jotka tunnetaan ns. oheisharjoituksista. Antroposofian kautta ihmisestä voi siis tulla dogmaatikko vain, jos hän ei ole kiinnittänyt riittävästi huomiota näihin oheisharjoituksiin. Kevät on hyvää aikaa heittää ennakkoluulojen talviturkki hartioiltaan. Tulee kevyempi olo.

 

7.3.2018

Pentti Aaltonen

(Takoja 1/2018 ilmestyy 26.3.2018)